Hamsterin tunnustukset

Täällä on sairastuttu vakavamman puoleisesti lankahulluuteen. Vaikka kaapit ja kopat tursuavat lankakeriä, huomaan eksyväni vähän väliä lankakauppojen verkkosivuille haikailemaan. Eikä se ole jäänyt vain ihasteluksi: noudin juuri postista 13 kerää lankaa Kässäkerho Pom Pomista. Niistä valmistuu syksyyn mennessä villatakki äidilleni Tussah Silkistä, villapaita minulle Holst Garnin Coastista ja villasukat miehelleni Väinämöinen Sportista. Pakko muuten kokeilla vielä joskus…

Blogin syntymäpäivä

Kulunutta blogivuottani ei voi millään väittää aktiiviseksi. Jos yhtään lohduttaa, olen lähes päivittäin kytännyt kännykkäsovelluksesta, kuinka monta vierailijaa sivuillani on käynyt, millä hakusanoillani sivuilleni on eksytty ja mistä sivuilleni on ylipäänsä tultu. Jokaisesta lukijan kirjoittamasta kommentista olen hihkunut innoissani läheisilleni.

Laukkuleidi

Aloitin kesällä parin viikon välein uuden laukkuprojektin Virkkuri: muotoja ja pintoja -kirjasta. Moni virkkuu valmistuikin, mutta kun olisi pitänyt ommella kassille vuori ja kiinnittää vetoketju, viimeistely jäi. Niinpä aloitin aina vain uuden pussukan virkkauksen. Eihän laukkuja voi koskaan olla liikaa.

Hissun kissun

Noin kuukausi sitten herätessäni tuntui kuin käteni olisi venähtänyt. Aluksi tunnustelin muutaman päivän ajan, kunnes menin lääkäriin. Sairauslomaa tuli saman tien viikoksi, se oli selkeä jännetupentulehdus. Pari viikkoa tein töitä ja taas se vihoitteli. Nyt ei auta muuta kuin levätä. Ja suunnitella tulevia projekteja.

Kahden illan juttu

Onneksi Molla Millsin Virkkurille ilmestyy lähiviikkoina jatko-osa, sillä tänään valmistui seitsemäs työ Millsin ensimmäisestä kirjasta.

Jumppamatto

Jos satutte lukemaan uusinta Kauneus&terveys-lehteä, vilkaiskaapa sivuille 86-87. Siellä se koreilee: minun virkkaama valkoinen matto, jota koristaa harmaa reunus. Ehkä jumppamatoksi en sitä suosittelisi, mutta nätiltä se näyttää Petri Mularin ottamissa valokuvissa.

Blogin vuosi

Tänä vuonna olen ollut luvattoman laiska bloggaaja. Neulonut olen ja paljon, mutta valmista ei ole tullut. Lisäksi en käsitä, minne olen kadottanut joulukuvani. Harmittaa vietävästi, sillä muistikortilta ne on jo tuhottu. Mummon ja äidin tuubihuivit ovat siis vielä esittelemättä, mutta enköhän ota niistä pian uudet kuvat.

Lahjontaa

Tänä jouluna muistin jokaista perheenjäsentä itse tehdyllä lahjalla. Kaikkien muiden lahjoja oli helppo neuloa salassa – paitsi mieheni. Onneksi kohdalleni osui marras-joulukuulle muutama iltavuorotyöviikko, jolloin päivät hujahtivat neuloen. Lisäksi mies kävi työmatkalla, jolloin mitäpä muutakaan tein kuin neuloin. Ei siitä silti valmista tullut jouluun mennessä. Niinpä mies sai lahjaksi paketin, jossa oli villapaidan torso ja…

Rakkaudesta raitoihin

Sairauspäivissä on se hyvä puoli, ettei ole minnekään kiire. Ei auta kuin möllöttää sohvalla, lukea tai katsoa televisiota. Ja virkata. Saipa tablettini viime viikolla korean kuoren sohvan pohjalla köhiessäni.

Myssy mussulle

Pitihän se arvata. Kun sain violetin myssyn valmiiksi, mies toivoi itselleen samanlaista. Niinpä virkkasin mussulle myssyn. Viime viikonlopun Tampere-Helsinki-Tampere -junamatkat menivät hujauksessa pipoa tikuttaen.

Neulekone

En tiennyt olevani oikea virkkauskone. Kun mustavalkoinen tuubihuivi valmistui, halusin heti seuraavan työn alle. Aloitin pipon teon viikko sitten sunnuntai-iltana seitsemältä. Maanantai-iltana kahdeksalta painoin valmiin pipon päähäni.

Mustavalkoista

Tänä vuonna olen selkeästi hurahtanut mustavalkoiseen. Sellaista tuli tälläkin kertaa. Joulusalaisuuksien lomassa päätin tehdä jotain itselleni täksi syksyksi. Etten nyt viettäisi blogihiljaisuutta loppuvuotta.