Lahjontaa, osa 1.

Marras-joulukuu kului pääasiassa joululahjoja neuloen ja ommellen. Anne-sisko sai lahjaksi Novitan ohjeella neulotun mustan alpakkapipon pinkillä tupsulla. Taidan neuloa myös itselleni pipon ihanan pehmoisesta alpakasta.

Keltaisella kevättä kohti

Ostin syksyn korvilla Grainline Studiosin kaavan Morris-bleiseriin. Pitkään pähkäilin, mikä kangas toimisi parhaiten takkimaisessa jakussa. Kankaan piti olla tarpeeksi napakkaa, jotta bleiseri olisi huolitellun näköinen. Grainlinen sivuillakin tosin suositeltiin, että bleiserissä käytettäisiin joustavaa kangasta.

Ompeluhuumaa

Ompeluhurahdus täällä sen kun vain jatkuu. Puikoillakin on jo vaikka mitä, mutta koska lähestymme joulua, kohta niitä töitä ei voi enää esitellä blogissa.

Muille kanssa

Luvattoman usein ajattelen vain itseäni, kun etsin Ravelrystä kiinnostavia neulemalleja ja hamstraan lankoja.

Yöompelija

Terveisiä yöompelimosta. Koska olen vielä kesälomalla, minusta on tullut oikea yötyöläinen. Kun kello lyö yhdeksän, lopetan päivän puuhat ja kaivan esille ompelukoneeni. Surruuttelen menemään yön pimeät tunnit, kun en viitsi enää olla ulkonakaan.

Uusi aluevaltaus

Tänä kesänä olen tehnyt uuden aluevaltauksen. Jos keväällä haaveilin vain langoista, nyt pakko saada -listalle ovat päässeet myös kankaat. Liityin kesän korvilla Facebookissa Saumanvara-nimiseen ompeluryhmään. Pitkän aikaa vain ihailin toisten ompeluita, mutta lopulta kutkutus kävi niin kovaksi, että tilasin itsellenikin kankaita. Ja kuten lankojen kanssa, kankaitakin oli heti pakko saada useampia erilaisia.

Kesäjuoksujen ja -ruokailujen tasapainosta

Kesä, se on todellakin täällä. Aurinkoa, päivettyneitä sääriä, jätskiä, Nivean tuoksua, grillin tirinää. Pakottava tarve heittää rintsikat nurkkaan. Jakku vaihtuu kevyeen pellavaan ja korot varvastossuihin. Loma, erityisesti kesäloma, on ihmisen parasta aikaa. On aikaa haahuilla, aikaa nukkua, rentoutua ja olla tekemättä yhtään mitään. Toisille kesä tuo aktiivisuutta: toimistotuoli vaihtuu pyöränsatulaan ja näppäimistön naputtaminen rikkaruohojen kitkentään. Kohta…

Hamsterin tunnustukset

Täällä on sairastuttu vakavamman puoleisesti lankahulluuteen. Vaikka kaapit ja kopat tursuavat lankakeriä, huomaan eksyväni vähän väliä lankakauppojen verkkosivuille haikailemaan. Eikä se ole jäänyt vain ihasteluksi: noudin juuri postista 13 kerää lankaa Kässäkerho Pom Pomista. Niistä valmistuu syksyyn mennessä villatakki äidilleni Tussah Silkistä, villapaita minulle Holst Garnin Coastista ja villasukat miehelleni Väinämöinen Sportista. Pakko muuten kokeilla vielä joskus…

Ampiaishuivi

Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa mysteerineulontaan. Kyseessä oli Meiju Knitsin mysteerihuivi, jonka ohjeen neljä vaihetta tupsahtelivat Ravelryyn noin viikon välein. Mysteerineulonnoissa ohje tulee siis pala kerrallaan, eikä neulojilla ole tietoa, millainen työstä lopulta tulee. Jännitystä elämään! Kaksi ensimmäistä osuutta neuloin sutjakasti, sitten tuli kiirusta muussa elämässä. Neulonta siis aloitettiin tuolta vasemmasta kulmasta. Pähkäilin pitkään, minkä valitsen…

Aikuisiän sota näppylöitä vastaan

Näppylä. Tuo keskellä poskea toljottava yksi iso paukama, jota tekisi mieli vähän hipelöidä ja lopulta vähän puristaa. Koska se punoittaa, täytyy se peittää huolella ja ehkä olla kotona loppupäivän. Ei huvita mennä töihin, kouluun, saatika treenaamaan. Yksi näppylä, onko se nyt niin iso juttu? Tiedätkö niitä tyyppejä, joiden iho on ollut puhdas, sileä ja tasainen…

Sulavasti soljuva Kalajoki

Tässäpä sukkamalli, jolla aion neuloa vielä monen monet sukat. Kalajoen kiemurtelevat mutkat toivat mukavaa vaihtelua muuten sileään neuleeseen. Sukat olivat nopeat neuloa, ja kuvio piti tekemisen kiinnostavana. Ohjeen voi ladata ilmaiseksi Ravelrystä. Kirjavan lankakerän ostin viime syksynä Suomen Kädentaidot -messuilta. Se on Louhittaren luolan lankakauppa Kerälle värjäämää. Tällä hetkellä puikoilla on ikuisuusneuleita. Helga Isagerin Daffodil-neuletakki…

Lähes treenitön treenaaja

15 tuntia viikossa – niin usein minut nähtiin joskus treenaamassa. Ohjasin hulluna jumppia ja saatoi huhkia pari muutakin treeniä siihen päälle. Ai että, kaipaan niitä aikoja niin kovasti! Nykyisin, joo, treenaan – rakastan sitä tunnetta, mikä treenistä tulee ja kipeitä lihaksia, joka on tokikin merkki siitä, että niitä lihaksia on kai olemassa – mutta en…